Etsi sivuilta

 Uutisia

RKI:n suomalais-ugrilaiset käännöshankkeet
— kansat ja kielet

Itämerensuomalaiset

Karjalaiset

Karjalaisia on Venäjällä vuoden 1989 väestönlaskennan tietojen mukaan 130 929. Suurin osa heistä asuu Karjalan tasavallassa, jonka pääkaupunki on Petroskoi. Lisäksi karjalaisia asuu kielisaarekkeina muilla Venäjän alueilla, varsinkin Tverin kaupungin liepeillä. Karjalaiset tunnustavat ortodoksista uskoa. Alueen evankelisten seurakuntien jäsenistä karjalaisia on arvioitu olevan 10–15 %.

Karjala kuuluu suomen, viron, vepsän, liivin ja vatjan ohella itämeren-suomalaiseen kieliperheeseen. Karjalassa on kolme päämurretta: varsinaiskarjala, livvi eli aunus ja lyydi. Varsinaiskarjala käsittää vienalais- (pohjoiset) ja eteläiset murteet. Jälkimmäisiin lasketaan myös tytärkarjalaiset murteet.

Tytärkarjalaisiksi kutsutaan Tverin, Valdain, Novgorodin ja Tihvinän seudun karjalaisia. Heidän esi-isänsä muuttivat entisestä Inkeristä ja Käkisalmen läänistä 1600-luvulla, jolloin Stolbovan rauhassa Ruotsin valtaan joutuneiden alueiden ortodoksista alkuperäisväestöä siirtyi suurin joukoin Venäjän puolelle uusia isäntiä pakoon.

Karjalasta kehitettiin 1930-luvulla Neuvostoliitossa kirjakieli, jossa käytettiin latinalaisia kirjaimia. Muutamassa vuodessa ehdittiin julkaista huomattava määrä kirjoja ja kirjasia, kunnes vuonna 1940 karjala menetti kirjakielen asemansa.

1990-luvun alussa karjala hyväksyttiin jälleen kirjakieleksi, ja nykyisin karjalaksi julkaistaan kirjallisuutta ja oppikirjoja. Karjalaisalueiden kouluissa on alettu opettaa karjalaa, mikä on jo elvyttänyt äidinkielen käyttöä. Viime aikoina Karjalan tasavallassa on käyty vilkasta keskustelua mahdollisuuksista yhdistää karjalan eri murteet yhteiseksi kirjakieleksi.

Vienankarjalankielistä Uutta testamenttia pyydetään myös Tverin Karjalaan